maanantai 28. joulukuuta 2015

Joulun ihanat lahjat

Tänä jouluna sain ihania lahjoja. Vai mitä olette mieltä? 
Tontut olivat tilanneet Paapiilta emakkopussin joka sisälsi yli 10m ihania kankaita. Jokainen näistä kankaista on juuri sellainen jonka olisin voinut tilata. Pää pursuilee ideoita mutta en osaa päättää tekisinkö näistä mekkoja vai paitoja vai...koko perheelle löytyi oma lempikangas joten kunhan löydän itselleni ompeluaikaa ja osaan päättää niin sitten näistä alkaa syntymään vaatteita. Oih!

 Ompelun lisäksi tontut muistivat neuleharrastukseni. Knit pron neliskanttisia puikkoja. Neulottuani monen monta vuotta jo bambuilla ei pieneen mieleen välähtänyt että metallisethan kilisee! No samapa tuo, näillä kulmikkailla on kuitenkin hyvä neuloa ja tapaninpäivänä neuloin niin innokkaasti että yksi puikko jo vääntyi sukan kärkikavennuksissa! Hyvä ettei savu jo noussut, oli vauhti niin kiivas kun pidimme "tee-mitä-lystäät päivää" ei varmasti ole vaikea arvata että minä käytin päivän sohvannurkassa neuloen.


maanantai 7. joulukuuta 2015

Elämäni miehille

Mieheni harvoin pyytää minua neulomaan itselleen mitään, villasukkia on kuulemma ihan riittävästi jo. Tästä syystä olinkin iloisesti yllättynyt kun hän toivoi minun neulovan sormikkaat! Tottakai ja samantien jonon kärkeen. Lankaakin löytyi kotoa vaikka minkälaista ja päädyin neulomaan tummanharmaata Nallea. Kummallista että lanka jonka olen ostanut pussilankana ilman mitään ajatusta mitä siitä tehdä tulee joskus tarpeeseen. 

Sormikkaita en ole vähään aikaan tehnyt mutta kyllä ne muistuivat mieleen. Nallesta saikin ihan hyvät sormikkaat vaikka muistelin että tulee kovin paksut. Olen ehkä neulonut edelliset liian paksuilla puikoilla. Näissä 52s. Ja 3 puikot. Lyhyet puikot olisivat olleet tarpeen mutta niitä minulla ei ollut, taitaa olla vain 2,5mm 15cm puikot kotona. Lankaa kului muistaakseni 56g.

Saaja oli näihin kovin tyytyväinen ja niin olen minäkin. Ilolla sitä neuloo sellaista jota toinen oikeasti toivoo.

Tummasta on kyllä todella vaikea saada kuvaa tässä hämäryydessä. Minä kaipaisin kyllä jo lunta.

Sille toiselle elämäni miehelle, isälleni, neuloin synttärilahjaksi pipon. Kumpikaan miehistä ei paljon neuleita pyytele mutta piposta on joskus ollut puhetta ja lanka ja väri on ollut pitkään mielessä. Neulon vain niin vähän pipoja että silmukkamäärät ovat aina hakusessa. Tiiqin Rakkaudella sinun pipossa on ihan täydelliset silmukkamäärät ja kavennukset joten ilman sydänkuviota saa sillä ohjeella miehellekin pipon. 
Lankana tässä oli ensin harmaa Dropsin Delight mutta se ei riittänytkään koko pipoon joten neuloin Delightilla ja Novitan Pikkusiskolla kaksinkertaisen pipon. Tällä sain tuon delightin loppumaan varastostani. 

Nämä olivat oikein mukavia ja erilaisia töitä. Nyt joulukuussa olen pakertanut Missä Neuloimme Kerran blogin jänälankavillasukkajoulukalenterin parissa, tosin omin sovelluksin ja Lentävän Lapasen mysteerilapasen parissa. Elämme jännittäviä aikoja :)
 

tiistai 1. joulukuuta 2015

Koirankakkapussijoulukalenteri

Tänä jouluna minullakin on joulukalenteri. 
Kuvat on otettu aamuhämärässä joten eipä noista paljoa näy mutta ennen joulua kaikki on vähän salaista hommaa.

Aloitetaanpa ihan alusta. Missä neuloimme kerran blogin jämälankavillasukkakalenteri alkoi tänään ja päätin liittyä ensimmäistä kertaa mukaan. Ideana on neuloa sukat päivittäin annettujen vihjeiden mukaan. Tässä kohtaa minä kuitenkin jo päädyin soveltamaan sillä sain idean että lapset voisivat tehdä minulle joulukalenterin jämälangoistani ja minä neuloisin kalenterista löytyvillä langoilla. En siis ihan noudata annettuja ohjeita. Miettiessäni mihin lapset kalenterin kokoaisivat muistin ylimääräiset koirankakkapussit joita meiltä löytyi vaikkei meillä ole edes koiraa. 

Lapset kokosivat viikonloppuna kalenterin hyvin salaisin menoin ja tänään ensimmäistä pussukkaa etsiessäni huomasin että moneen pussiin oli kirjoitettu jokin hauska viesti minulle numeron lisäksi, kuten esim. Ota kissa sisään pihalta :) 

Eilen neuloin kärjet harmaalla Pikkusiskolla ja tänään pussista paljastui lilankirjava Fabel. Sillä saikin neuloa peräti yhden kerroksen!

Tavoitteena on neuloa päivän tehtävä aina aamulla ennen töihin menoa. Saa nähdä onnistunko. Jännä nähdä muutenkin pysynkö tahdissa vai ufoutuvatko nämä alta aikayksikön. 

Jottei joulunodotus olisi liian leppoisaa törmäsin nyt illalla Lentävän Lapasen mysteerilapasiin ja nyt niistäkin on jo ensimmäiset yhdeksän kerrosta neulottuna. Mitähän minä huomenna keksisin?

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

On the road

M
Neuloin tämän Janina Kallion On The Road huivin sananmukaisesti matkalla. Tarvitsin helpon reissuneuleen lähtiessäni työmatkalle johon kuului kaksi kertaa 3,5t junamatka yhteen suuntaan sekä luentoja. Löysin varastostani hyvin marinoitua Dropsin Alpacaa yhden vajaan kerän vadelmaa ja kaksi vajaata kerää kirsikkaa. Kyllähän niistä nyt täytyy huivi saada aikaan!


Malli oli mukavan yksinkertainen ja vaikka huomasin värien olevan niin samansävyiset etteivät tulisi kovinkaan hyvin erottumaan, päätin jatkaa näillä. Mallin helppoudesta huolimatta koin melkoisia ohjeenlukumokia jo heti alussa ja neuloin liikaa reikäkerroksia ja liian vähän aina-oikeaa. Olen kuitenkin vähän hällä väliä tyyppi joten menkööt, itsellehän tämä vain tulee.
Pääsin työmatkalla jo aika pitkälle ja sitten vaan kotiin jatkamaan. Langat alkoivat huveta huolestuttavasti ja lopulta kerroksia oli karsittava jotta pääväri riittää. Onneksi viimeiset kerrokset neulottiin kontrastivärillä. Kontrastivärikin alkoi loppumaan liian aikaisin ja vaikka vähensin reikäkerroksia, ei lanka riittänyt enää päättelykerrokselle. Hätiin tuli Dropsin Fabel pinkkinä. Onneksi varastoistani löytyy jos jonkinlaista lankaa. Eikä tuo pinkki kerros näytäkään ollenkaan pahalta. 

Huivi painaa yhteensä 140g eikä ole tosiaan niin iso kuin ohjeessa. Minun kaulalleni kuitenkin ihan sopiva, ja pehmeä ja lämmin. Meidän kotivalossa sävyerot eivät näy ollenkaan mutta töissä huomasin että kyllä ne kontrastit erottuvat. 
Mitäpä siitä muuta kuin että ihana on!


lauantai 24. lokakuuta 2015

Tiskirättien vaihtoviikot

Kotiin oli kertynyt kohtuullinen määrä joustofroteeta ja bambujoustofroteen jämiä. Oli siis aika surauttaa "muutama" tiskirätti. Nämä ovatkin nopeita ommella ja valmistuvat reilusti nopeammin kuin edellisen postauksen kukkarot. 
 Osaan räteistä kokeilin tällä kertaa värillistä taustaa valkoisen tilalle ja lopputulos oli ihan mieluinen. Nyt näitä taas on ja kirppikselläkin näitä meni muutama. 

Meillähän ei muunlaisia tiskirättejä ole ollut enää moneen vuoteen. Tiskirättihurahdus tapahtui melkein viisi vuotta sitten kun kokeilin neulottua tiskirättiä Kiertin ekolangasta. Sittemmin Kierti lopetti ekolangan värjäyksen ja ihanat kerät loppuivat. Muista langoista en tiskirätteinä tykännyt ja siirryin ommeltuihin. Ensin bambukankaisiin ja sitten joustofroteisiin. Meillä rättejä on vino pino ja vaihtoväli muutaman päivän paikkeilla, riippuen kuinka paljon ja kuinka likaisiin pintoihin rättiä käytetään. 
Nämä eivät ala haista, kuivuvat nopeasti ja ovat pesukoneen ja kuivausrummun jälkeen edelleen kuin uusia. Suosittelen siis kovasti! Piristäviä yksityiskohtiakin nämä ovat. Tuota Kiertin ekolankaa löytyy edelleen varastosta jonkin verran ja ne täytyisikin neuloa pois. Ovat ihan parhaita siivousliinoja karheutensa ansiosta. 

Nyt kutsuu sohva ja kudin ellen nukahda ennen kuin saan kutimen käteen. Arkiaamujen aikainen herätys ei muutu viikonloppunakaan joten tänään tuli herättyä 5.05. Huomenna siis neljältä kun kelloja käännetään talviaikaan...

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Pieni kukkarotehdas

En ole ommellut kukkaroita noin pariin vuoteen sillä ne ovat kovin kausiluontoista ommeltavaa. Melko nopeita ja jämäkankaat hyödyntäviä mutta silti vaikeita saada kaikki kohdilleen ja lopulta onnistumaan. Kukkaroista ei myöskään tiedä että onnistuvatko ennenkuin rakas mieheni on ne viimeistellyt (eli suoristanut kehykset minun vasaroinnin jälkeen :D) sillä vielä siinä vaiheessa kehys saattaa mennä rikki ja työ hukkaan. 

Tämän syksyinen kukkarovillitys lähti omasta tarpeesta saada uudelle kännykälle pussi sillä siirryin muutaman kommervenkin kautta nykyaikaan ja ostin puhelimen joka ei mahdu taskuun. Samalla olin kaivannut pussia johon töissä ollessa mahtuisi sekä oma että työpuhelin. 
 Pussukasta tulikin juuri sellainen kuin toivoin. Pahoitteluni huonosta kuvasta, näin aamuhämärässä ei parempaan pysty.


Ja kun vauhtiin pääsin niin päätin tehdä muutaman lisää, koska käsityökirppis lähestyi enkä ollut vielä keksinyt tämän syksyn "vetonaulaa". 
Samalla tein muutaman tuplakukkaron, ja muistin liimaillessani näitä kuinka hankalia ne olivatkaan...
Ja sitten vielä muutaman pussukan lisää koska joulukin on kohta jo ovella :) 

Kuvien laatu on kyllä surkea. Mahtoiko iltavalaistus olla huono vai kamerassa vika. Tiedä häntä. Nuo pussukat ovat nopeita tehdä ja niiden kaavoitus onnistui hyvin. Sitä vastoin tuplien kanssa oli melkoista ähräämistä mutta siinä nekin nyt ovat. Tekstistä paistaa ehkä hieman läpi väsymys näiden tekoon, kirppis lähestyy ja alkoi tulla kiire. Suurin osa kankaista on paikallisesta kangaskaupasta tai omista jämistä. Maatuska kangasta etsin netistä useamman päivän ajan siilä maatuskat eivät taida enää olla niin in kuin olivat pari vuotta sitten. Onneksi kuitenkin löysin koska ne sopivat täydellisesti tällaisiin kukkaroihin. Tuo mustapohjainen onkin aika jämäkkää puuvillaa jolloin pussukasta tulee tukevampi. Kännykkäpussiin ompelin vuorin ja päällyskankaan väliin vielä flannellia vahvikkeeksi joka samalla helpotti myös liimausta, koska kahden ohuen kankaan pysyminen liimauksessa on paljon hankalempaa kuin reilusti paksun. Liimana käytin samaa yleisliimaa kuin aina ennenkin, mutta koostumuksen on täytynyt muuttua juoksevammaksi tai jotain koska  liima tarttui huonommin kuin ennen. Joskus pelkkä liima on riittänyt pitämään kehyksen paikallaan, nyt tarvittiin kunnon vasarointia.

Seuraava projekti odotti jo nurkan takana. Tämä onkin huomattavasti nopeampi homma..
Tiskirätti ja sen kaverit. Näistä minä tykkään ja yllättävän paljon joustofroteeta kotiin olikin kasautunut ;) nyt ne kaikki on leikattu räteiksi ja odottavat ompelua.

Mutta nyt kutsuu normipalkkatyö joten palataan!

perjantai 16. lokakuuta 2015

Värejä

Blogitauolla on syntynyt monenlaista pientä. Niitä ei edes oikein huomaa ellei kuvia lataa tänne muistiin. Ystäväni pyysi minulta vauvan sukkia ja minä ajattelin että nopeastihan ne tekaisee. No näihin meni kuukausi! Malli löytyi nopeasti novitan arkistoista vaikka nyt en harmikseni muista missä lehdessä nämä ovat olleet. Joka tapauksessa vuosi on jotain 2007-2008. Olen yhden sukan tehnyt tällä mallilla vihreästä woolista ja tykkäsin kovasti mutta se sukka ei saanut koskaan kaveria. Nämä aloitin Dropsin alpacasta mutta en tykännyt jäljestä joten vaihdoin Stepiin jota tourista jäi jäljelle. Silmukoita 45 ja jalkaterän mitta 8cm ennen kavennuksia. Näitä en ikinä muista jos en laita muistiin. 
 Alkusyksystä kun aloitin kätyrit lapasia esikoiselle ajattelin että kuopus tykkäisi kettukarkkilapasista, ei tykännyt, vaan halusi samanlaiset kuin siskonsa. Tässä myöhemmin kuopus sitten kysyi että milloin minä oikein teen ne kettukarkkilapaset, halusi sittenkin...taas kurkittiin netistä että mitenkäs ne värit oikein menevät noissa lapasissa jonka jälkeen sovellettiin. Ensimmäisen lapasen neuloin kahteen kertaan jotta sain mittasuhteet oikeaksi. Kirjoneuleen jälki on kyllä kostutuksesta huolimatta aika kamalaa mutta kelpaa. Kärki on kuopuksen toiveesta raidallinen, kun kysyin millä värillä kärki tehdään niin vastaus oli kaikilla kolmella. Minulta löytyy onneksi varastoista vielä tuota keltaista 7veljestä kun sitä on kuulemma tällä hetkellä vaikea saada mistään. Näissäkin oli se 36s. 
Lapasvimman herättyä päätin kokeilla räsymattolapasia. Lankoina kaksi 7 veljeksen raitaa meri ja vaahtokarkki. Eivät tehneet sellaista väriyhdistelmää kuin toivoin mutta menettelevät. Esikoisen kokoisia ajattelin mutta en uskonut että pitää tosiaan olla minun käden kokoiset joten ovat vähän pienet. Näitä sekaraidoituksia voisi kyllä tehdä vielä lisää, aika mukavan leppoisaa neulottavaa.
Lopuksi vielä Bones sukat jotka ovat valmistuneet jo pari kuukautta sitten mutta jääneet esittelemättä. Tämä onkin kiva malli ja sopii myös kirjavaan lankaan joten näitä lisää. Nämä sukat odottelevat joulua sillä ovat minulle liian pienet. Lankana vanha Step ja ohjeen pienin koko. 

Näin. Nyt taitaa kaikki neuleet olla esitelty. Enää ompelukset jäljellä...mutta lukaiskaa nyt ensin nämä päivitykse niin jatketaan sitten. Minulla on myös yksi haaste odottamassa joten siihenkin on palattava.

Kätyreitä


Esikoinen pyysi alkusyksystä Kätyrit elokuvasta tuttujen hahmojen näköisiä lapasia. Minä sitten tutkimaan nettiä että minkäsnäköisiä otuksia ne oikein ovat. Minions lapasia ja sukkia on toki neulemaailmassa tehty jo jonkin aikaa joten mikään uusi juttu tämä ei todellakaan ole, versio on toki oma. Hassua että 10 v. Tytölläni on käytännössä jo samankokoinen käsi kuin minulla (ai miten niin minulla on pienet kädet) niin lapasten tulee olla samankokoiset kuin minun lapaset! Näissä siis silmukoita 44. Minulla on oma muistisääntö silmukkamäärille. Jos sukkiin tulee 48 niin lapasiin 44. Eli aina yhden koon verran vähemmän silmukoita kuin sukkiin. 
Kun esikoisen lapaset tulivat valmiiksi, halusi kuopuskin omansa. Sininen loppui jo edellisiin mutta näihin kelpasi myös vaaleampi väri. Lisäksi lapasten tuli kuvastaa kahta eri hahmoa ja niihin piti kirjailla numerot kaksi ja kolme. 
Samoin silmiä piti olla kaksi. Näillä toiveilla syntyi kuopuksen lapaset.
 Tulipa tehtyä sitten vielä parit pikku Minionsit lisää kun nämä olivat niin hauskoja. Itselle muistiin että näissä 36s. 4vuotiaalle. Yhden lapasen ilman peukaloa tai silmiä neuloo tunnissa-parissa jotain sarjaa katsellen. Tuli testattua tämäkin sairaslomalla ollessani. Melko sitkeässä oli tämän syksyn flunssa. Puolitoista viikkoa köhimistä, niistämistä ja korvatulehdusta. Nyt on onneksi jo ohitettu tuo pöpö. 

Syysmekko

Hitaasti päivittyy blogi nykyään. Ei tahdo löytyä aikaa kuvata tai kirjoittaa mutta koska haluja kuitenkin on niin tämä olkoot päivitystahti. 

On tullut sekä neulottua että ommeltua. Tämän mekon aloitin jo ennen tour de sockia keväällä mutta nyt ilmat ovat oikeastaan mitä parhaimmat tämän käyttöön. Idea tähän syntyi nähtyäni Titityyn Tiinan mekon netissä. Silloin hänen mekkoon ei ollut vielä ohjetta mutta minun piti saada tällainen heti paikalla oitis. Kyseisiä lankojakaan mi ulla ei ollut mahdollisuutta hankkia mutta kurkistettuani sängyn alle (lankalaatikkoon) löysin kotoa heti mekkoon sopivat langat. 
 Lankana tässä on Novitan 7 veljestä. Silmukkamääriä katsoin vähän jostkin Dropsin ohjeesta ylhäältä alas neulottuun tunikaan ja sitten minä vain neuloin. Sovittelin välillä ja matkan varrella lisäilin suht tasaisin väliajoin silmukoita mutta siinäpä se. Melko aivotonta hommaa. 
 Joka tapauksessa tästä tuli juuri sellainen kuin ajattelinkin. 7 veljestä on sen verran paksua ja raskasta että neule vähän venyy/valuu harteilta mutta eipä tuo haittaa. Huomasin muuten vasta kuvasta että tämän päivän toppi ei ollut paras mahdollinen tämän alla mutta haitanneeko tuo mittään. Tällaiselle viileälle syyspäivälle tämä on jokatapauksessa ihan paras. Paksut sukkikset villasukat ja tämä on ihan paras syksyvaate! 

Pistäydyin tänään kuopuksen kanssa Lentävässä Lapasessa hakemassa touri sukkani jotka olivat siellä näyttelyssä. Samalla Taina auttoi minua ystävällisesti eräässä mallineulekuviossa jota eilen pähkäilin. Lapasvimman vaikuttaessa päätin neuloa mummoni perusmallilla lapaset mutta ne eivät hahmottoneet minulle millään. Muistelin mallineuleen olevan hunajakennoa mutta google esitteli hunajakennoksi ihan muuta. Lentävässä Lapasessa todettiin mallikuvio reikäpalmikoksi ja siitähän se mallineule sitten aukesi.


Kotiinviemiseksi tuli ostettua Teeteen Pallasta ja Sallaa kokeiluun. Ensin täytyy vaan saada ne mummon lapaset valmiiksi. 

maanantai 7. syyskuuta 2015

Kasa kerrottavaa

Mistähän päästä lähtisi purkamaan tätä valmistuneiden kasaa. Elokuu katosi kiireeseen. Arki vei mukanaan ja huoletkin valtasivat mielen joksikin aikaa. Onneksi tällä kertaa selvittiin vain vilkkaan mielikuvituksen aiheuttamista kolhuista. Joskus on vaikea pysytellä järkevän ajattelun tasolla kun pelot saavat vallan. 

Kaikenlaista käsityötä on sentään valmistunut. Nämä eivät tule millään lailla kronologisessa järjestyksessä koska kaikkea en ole edelleenkään kuvannut.

Elokuussa PaaPiille tuli myyntiin syksyn uutuudet. Harvoin tilaan normihintaisia kankaita mutta nämä vetosivat niin että rysäytin tilaten kahdenväristä sammalpolkua ja harmaata pesuetta. Yksiväristen trikoiden pulaan löytyi Eurokankaan palalaarista montaa yksiväristä trikoota joten nyt ei niistäkään ole enää pulaa.

Kuukauden verran kankaat nököttivät keittiön tuolilla odottamassa inspiraatiota joka eilen sitten saapui. Ensin ajattelin piirtää vain puuttuvat kaavat. Sitten ajattelin leikata kankaat vain valmiiksi. Sitten päätin ommella kaikki saumurilla ommeltavat saumat kunnes lopulta oli tavan ompelukonesaumatkin ommeltu ja vaatteet valmiina. 


Olipa ihana sulkeutua pieneen ompelukopperooni ja laittaa ihan ovi kiinni. "Ompeluhuoneeni" lattiapinta-ala on tuolin kokoinen mutta se on minun oma tilani. Ovi kiinni ja ikkuna auki ja siellä minä suristelin omassa rauhassa. 

Minun ruosteen värinen tunika on luottokaavani ottobren 5/2013 lehdestä. Sitä ommellessa ei pahemmin tarvitse mitään miettiä, niin monta paitaa olen sillä jo tehnyt. Kuopuksen tunika on sovellus ottobren tavallisesta lasten kaavasta ja esikoisen kissapaita on uusimmasta lasten Ottobresta kokoa 146. Pikkuhousuihin leikkasin yhdet vanhat kaavoiksi. Ihan käyttökelpoiset ovat mutta vielä pitäisi tietää millä tikillä ompelisi nuo lahkeensuut kun tahtovat tuolla tiheällä siksakilla venyä eikä kaksoisneulallakaan tullut kovin kaunista. Ideoita? Aion ehdottomasti kyllä tehdä lisää noita pikkareita sillä niihin saa hyvin uppoamaan nuo pienet jämäkankaat ja ainahan sitä alushousuja tarvitsee :) 

Muut valmistuneet tarvitsevat varmasti oman postauksen joten jääkööt tämä tähän. Täällä ollaan edelleen, arjen alle hautautuneena..

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Nordic stripes

Tourin kuudes ja viimeinen etappi julkaistiin tiistai- keskiviikon välisenä yönä. Olimme silloin reissussa enkä varannut lankoja mukaan koska tiedossa oli jonkin sortin kirjoneuletta. Aamulla piti kuitenkin kurkata heti herättyään että mitä on tiedossa. Malli näyttikin sopivalta päätösetapilta. Mitään superhaastavaa en olisikaan enää jaksanut. 
 Kotiin tultuamme päätin tehdä nämä pienimmän koon mukaan esikoiselle sopiviksi. Minun jalkaan passaavat kaikki edelliset viidet enkä tiedä raaskinko edes antaa niitä pois niin minä hukun ensi talvena villasukkiin, esikoinen sai siis valita myös värit. 

Näissä sukissa ei ollut mitään täysin uutta. Kirjoneuletta olen neulonut vähän mutta riittävästi tietääkseni tekniikan. Aloitus kärjestä oli vapaavalintainen samoin kuin silmukoiden päättely. Kantapää neulottiin jälkeenpäin mutta sellaisenkin olin tehnyt kerran aikaisemmin. 
 Leppoisaa neulontaa siis koko matkan. Nämä valmistuivat stressittömästi alle kahdessa vuorokaudessa ja sijoitukseksi tällä etapilla tuli 38 joka on ihan huippu minulle! 
 
Minun sukat lähtevät huomenna Lentävään Lapaseen odottamaan lauantaista näyttelyä. Sitä ennen niistä on vielä otettava perhepotretti. 

Kisailu oli kaikenkaikkiaan jännittävää ja hauskaa ja tutustuin kesän aikana mukaviin kanssaneulojiin. Ainoa miinus on tuo vihoitteleva sormi mutta ehkä sekin pääsee loman jälkeen töihin lepäämään :) 

Tänään on pahanlainen startiitti vaivannut mutta siitä lisää tuonnempana...

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Ophidia

Matosukat. Neljä pientä lankanyssykkää päälangan lisäksi sukassa. Juu... Nämä olivat ensimmäiset tourin sukat jotka meinasin jättää neulomatta. Aluksi minulla ei ollut hajuakaan miten saisin nuo lankanyssykät pysymään edes yhden kerroksen sotkeutumatta ihan solmuun ja ajattelin että jos tällä tavalla pitää kaksi sukkaa saada aikaan niin jätän kyllä väliin ja neulon mielummin etappien välillä aloittamaani Puro Batik toppia. 
 Ärtymystä purkaessani toinen tiimiläinen vinkkasi että sukan suu hakaneulalla kiinni ja nyssykät sukan sisään. Tajusin myös ettei pääväriä tarvitse lukita sekä ennen että jälkeen matosilmukan jolloin langat eivät menneet enää solmuun. Johan helpotti ja ajattelin josko näistä kuitenkin tulisi sukat. Edes sen takia että Lentävän Lapasen joukkueet järjestävät kilpailusukista näyttelyn kisan jälkeen ja haluaisin saada kaikki kuusi pariani näytille. 
Punainen sukka jatkoi kuitenkin takkuamista. En osannut laskea kuuteen vaikka kuinka yritin, ja luulen tehneeni näihin sukkiin enemmän virheitä kuin muihin yhteensä. Virheet eivät kuitenkaan ole vähentäneet tehtyä työtä vaan ovat "vahinkoja" joten saivat jäädä jos en ajoissa huomannut. Väänsin punaisen sukan vartta melkein viikon koska jostain syystä malli ei innostanut. En taida oikein olla palmikkoihmisiä kun sain yhden rakkaan Cubicsinikin poikki äheltäessäni.
Sininen sukka sujuikin jo sutjakkaammin. Punaisen sukan valmistuttuani päätin pistää kunnolla lekkeriksi ja vaihtaa värejä päittäin kun eivät olleet lempisukkani muutenkaan. Sininen lanka olikin nopeampaa neulottavaa (!) ja sukka valmistui päivässä. Lopulta opin myös laskemaan kuuteen jota tarvittiin mallikerroissa ja tajusin ettei palmikkokerrosten välissä tarvitse muuta kuin neuloa :) 

Näissä sukissa oli hauska uusi kantapää jota voisin muuallekin kokeilla. Opin myös tekemään noita matoja tai käärmeitä ja niitä voisi kyllä joskus soveltaa muuallekin. Jalassa nämä myös näyttävät ihan kivoilta vaikka M- koon minimivaatimuksilla sukat ovat vähän reilut minulle. 
 Valmista tuli kuitenkin ja eilispäivän oli kummallisen tyhjä olo kun näitä ei ollutkaan enää pakko tehdä joka välissä. Sormi ärtyi näistä sukista taas kipuilemaan. Syy taitaa siis olla ohuilla sukkapuikoilla, paljon kerralla, palmikonkiertoja. Mutta koska sormi on juuri tutkittu eikä sen kummempaa vikaa löytynyt niin eiköhän parin päivän lepuutus taas auta. 

Näissä sukissa muuten lankoina oli Austermann step joka tuntui tosi karhealta parin handu langan jälkeen. Sponsorilankoja ei kuitenkaan ole enää jäljellä joten loppukisa mennään omista varastoista löytyvillä langoilla. Ja niitähän riittää...

Tourin viimeinen ohje julkaistaan tiistai-keskiviikko välisenä yönä tämän hetken arvailujen mukaan. Kyseessä monella värillä neulottavat sukat joten kädet joutuvat taas koville. Tavoitteena on kuitenkin saada sukat valmiiksi ennenkuin loma loppuu. Siinähän se kesä sitten menikin...kakkosetapin sukat pääsivät muuten kuvakisaan saakka johon valitaan 20 ( vai oliko se18) etapin sukkaa. 

lauantai 18. heinäkuuta 2015

From a distance

Sukkia helmillä. Pienillä, siis vielä pienemmillä. Monta sataa, hammaslankaa, kilpailu. Ei ikinä! 
Aika hurjalta kuulosti neljännen etapin tarvikelista. Olen kyllä kuullut että helmiä voi neuloa neuleeseen mutten ikinä ole sellaista tehnyt enkä uskonut tekevänikään. Toisin kävi. Jos aikoo roikkua kisassa mukana on mentävä helmikauppaan. 
Kesäkuun alussa pistäydyin Karnaluksiin ja sieltähän niitä helmiä löytyy. Monenlaisia ja värisiä ilman kovin tarkkoja kokomerkintöjä. Ohjeessa luki 6/0 tai 8/0. Otin siis 6 ja 8 ja olin tyytyväinen. Onneksi kilpakaveri vinkkasi niksin mitata helmien koko. Jos tuumalle ( joka on siis 2,54cm EI n. 5cm kuten luulin...) mahtuu kahdeksan helmeä on koko 0/8. Noh, minun helmiä mahtui neljä...olivat siis puolet liian suuria ja olisin todennäköisesti saanut mukavan jalkahieronnan laittaessani sukkajalkani kenkään...oli siis saatava pienempiä helmiä mikä oli harmi koska olin ostanut myös 0,9 kokoisen virkkuukoukun johon helmet menivät hienosti.
Oikeat helmet löytyivät Villihelmestä ja netissä oli sen verran hyvät kokomerkinnät että minäkin tajusin tilata oikean kokoisia. Tilasin myös koruvaijeria koska prot tuntuivat käyttävän sitä hammaslangan ja virkkuukoukun seurana. 

Ja ei ne helmet nyt mitenkään vaikeita ollut. Oikeastaan aika hauskoja ja n. 400 helmen jälkeen tekniikka oli jo aika nopea. Tällä etapilla pääsin sadan parhaan joukkoon, taisin olla 93 mikä oli iloinen yllätys koska en pitänyt mitään kiirettä. Handun ihanuuslanka on tosi pehmeää ja näistä tuli kyllä tosi nätit. Vielä nätimmät olisivat olleet jos olisin jatkanut helmillä kärkeen saakka mutta kisavietti nosti päätään ja pääsin nopeammin maaliin ilman helmiä. 
 Sukkien valmistumisen jälkeen nettimaailma vinkkasi Tokmannista löytyvistä läpinäkyvistä saappaista. Ne oli pakko saada eikä sadepäivät haittaa enää ollenkaan, tai ainakin jalat pysyvät kuivina. Äitini varmisteli moneen kertaan että otinko tarpeeksi suuret ja paljaaseen jalkaan olivatkin vähän reilut. Toki olisi ehkä kannattanut ajatella myös niitä 7veikan paksuisia sukkia jalassa...

Touring bubbles

Oli Tour-de-sock kilpailun kolmannen etapin nimi. Etapin sukat tuntuivat vaikeustasoltaan lähes perussukilta kakkosetapin sukkien jälkeen. Tällä etapilla minua vain vaivasi koko ajan enemmän ja enemmän kipeytyvä sormi joka turvotessaan alkoi olla jo aika häiritsevä. Fysioterapeutti ja lääkäri sitä ihmettelivät. Ensin oletettiin kyseessä olevan nivelrikko ja sitten vanhan vamman ärtyminen (liian tiukkojen sormusten poisotto...) kyseessä oli sitten tuo pienen vamman ärtyminen neulomisesta. Neuloin näitä kuitenkin sen minkä pystyin mutta ihan niin nopeasti ei valmista syntynyt kuin olin toivonut. Taisin olla tällä etapilla 166. 
 Näihin sukkiin valitsin langaksi sponsorilanka Handun jolloin kartutin joukkueeni pistesaldoa yhdellä extrapisteellä. Handu on kyllä ihanan pehmeää lankaa mutta sen verran hintavaa etten ihan joka sukkaparia raaski siitä neuloa. Näihin sukkiin sain myös Lentävästä Lapasesta testattavaksi Knit Pron Cubics puikot joiden kerrotaan olevan paremmat nivelille ja niillä onkin ollut parempi neuloa. Olen selkeästi sellainen tiukistelija että sormet kärsivät. Varsinkin pienissä palmikonkierroissa ja kirjoneuleessa.
 Touring Bubblesit olivat siis mukavaa neulottavaa jossa mallikerrankin oppi jotakuinkin ulkoa viimeistään toisen sukan kärjessä :) uusia juttuja opin näistäkin sukista vaikka tänä kesänä tuntuu tulleen vastaan niin paljon uusia juttuja että meinaavat pääparalta ihan unohtua kun valmiiksi asti sukat saa. Ehkä niihin pystyy kuitenkin palaamaan myöhemmin. 

torstai 16. heinäkuuta 2015

Ihan paras mekko!

Tour-de-sock jatkuu kovaa vauhtia ja ensi viikolla alkaa loppukiri. Olen saanut kaikki sukat määräaikaan mennessä valmiiksi vaikken olekaan ehtinyt niitä bloggaamaan. En bloggaa tänäänkään sillä haluan esitellä ensin jotain ihanaa. Jotain onnistunutta ja tärkeää.


Sain mummon peruina keväällä häneltä jääneitä kankaita. Musta-valkoraita jäi mieleen melko pienenä palana josta toivoin saavani itselleni esim. T-paidan. Lähempi tarkastelu osoitti ettei pala ollut kuin 50cm x140 cm joten eipä siitä tehdä muuta kuin napapaita. Samasta pussista löytyi kuitenkin pala mustaa joustocollegea 65x140cm pala. Pesin kankaat eilen ja yön yli nukuttuani päädyin mallamaan Ottobren 2/15 optic flower mekon kaavat kankaan paloille. Raitakankaasta sain juuri ja juuri yläosan ilman saumavaroja (edellinen optic flower on tuntunut vähän väljältä joten ajattelin joka tapauksessa tehdä seuraavan ilman saumavaroja) ja mustasta kankaasta sai sopivasti alaosan ja taskut. Jotain väriä kaipasin musta-valkoisen rinnalle joten kaivoin kaikki resorit esille joita talosta löytyi. Sen jälkeen muu perhe äänesti vadelmanpunaisen ja turkoosin välillä. 

 Kun tämän on kerran jo ommellut niin eipä ompeluun paljon tuntia enempää kulunut. Ja kylläpä tuli ihana! (Vaikka itse sanonkin) ihan sopivan kokoinen ja punainen piristää kivasti. Tästä tulee kyllä syksyn lempparivaate. 

Pari iltaa sitten sain vihdoin ommeltua koko alkukesän mielessä pyörineen laukun. Keväällä ompelin sk4/15 lehdessä olleen laukun joka yllätti koollaan. Jäin silloin kaipaamaan vähän pienempää laukkua. Tilasin kangastukku.com vadelmanpunaista laukkukangasta ja retrokukka puuvillakangasta. Pienensin skn kaavaa reilulla kädellä. Ompelin mallista poiketen vuorin ja pienen sisätaskun ja muutenkin muuttelin kaavoja oman mielen mukaan. Nyt valmistunut laukku on sopivamman kokoinen vaikka läppä olisi voinut olla vähän isompi. Tämä tulee varmasti kyllä käyttöön syksyllä ja sopiikin hyvin tämän päivän mekkoon ;) nuo purjerenkaat olivat yllättävän helpot laittaa ja tekevät laukusta oman näköisen. 
 
Nyt olisi aika palata sukkakilpailun pariin. Olen huomannut kilpaneulonnan olevan aika kovas kropalle. On turvonnutta kipeää sormea ja ylijumittuneita niskoja. Kilpailu on kuitenkin ollut antoisa ja jokainen malli on opettanut monta uutta niksiä ja tapaa. Tällä hetkellä tosin kilpailuväsymys jo vaivaa ja varsinkin nämä viidennen etapin sukat kärsivät motivaatiopulasta. Kyllä ne valmiiksi tulevat kumminkin, sen verran kilpailuhenkinen olen huomannut olevani.