sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Villit vanttuut ja vallattomat villasukat 2

Pyysin kustantajalta arvostelukappaletta Lumi Karmitsan uudesta neulekirjasta Villit vanttuut ja vallattomat villasukat 2. Muutaman päivän päästä postilaatikossa odottikin tämä teos ja voi miten inspiroiva ja ihana teos tämä on!

Jo ensiselauksella löysin monta mallia jotka miellyttivät minun neulesilmää ja moni malleista alkoi heti huutelemaan myös joulupukinkonttiin. Kuinka monet kirjoneulelapaset ehtisin tehdä ennen joulua? 

Kirja alkaa muutaman sivun perustiedolla kirjoneuleista. Ei liikaa eikä liian vähän faktaa vaan juuri sopivasti. Lumi on myös listannut eri lankoja käytettäviksi malleissa. Suurin osa langoista on helposti saatavissa kaupoista ja vaihtoehtoja on useita niin kotoakin löytyy varmasti jotain millä aloittaa. Yleisesti ottaen pidän myös siitä että neulekaavion alta löytyy kaaviossa käytetyt lyhenteet niin ettei kavennuskohdassa tarvitse alkaa selaamaan kirjaa tarkistaakseen lyhennettä.
Kirja sisältää seitsemän lapasohjetta ja seitsemän sukkaohjetta. Näiden lisäksi on kolme ohjetta joissa on ohjeet sekä lapasille että sukille.
Mallit ovat selkeitä ja näistä selviytyy myös kirjoneulenoviisi sillä selkeät kaaviot helpottavat neulomista. 
Minä aloitin kirjan neulomalla Ananastumput ja ilokseni huomasin että ohjeen mukaisista lapasista tulee minulle täydellisen sopivat. Minun kokemukseni kirjoneulelapasohjeista nimittäin on että minun pikkukäteeni valmiit ohjeet ovat liian suuria. On ilo neuloa ohjeen mukaan ja saada aikaan sopiva lopputulos. 
Minun ananastumput neuloin mustalla Fabelilla ja  Regian Fluormania Colorilla. Esikoinen katseli että nämä olisivat parhaan ystävän mieleen joten päätin testineuloa nämä nähdäkseni miten koko vastaa ajatusta. Ensimmäisessä lapasessa oli harmittavasti solmu eikä väriraportti jatkunut oikein solmun jälkeen joten lapasesta tuli lähinnä punainen. Toisessa lapasessa värit kulkivat täydellisesti. En lähtenyt kuitenkaan neulomaan uudelleen koska esikoiselle kelpasivat näin. Näissä lapasissa on intialainen peukalokiila joka istuu erinomaisesti käteen. Ohjeistus oli selkeä mutta onnistuin molemmissa lapasissa neulomaan peukalon keskelle kämmentä. Ensimmäisessä lapasessa olin jo ihan varma että ohjeeseen on putkahtanut virhe mutta virhe löytyi kyllä tekijästä. 
Minä tykkäsin mallista kovasti. Tai oikeastaan kaikista malleista sillä seuraava oli jo valmiina mielessä. Ja näin ihanat mallit vaativat tietenkin pienen lankatilauksen. Huomasin nimittäin ettei minulla ollut ohuita perusvärejä kuten mustaa, valkoista ja ruskeaa....joten Tapion Lankakaupan verkkokauppa kutsui..

torstai 2. marraskuuta 2017

Kasvaneet kädet

Kylmien säiden yllätettyä tänäkin vuonna havahduimme siihen että viime vuoden lapaset olivat ihan liian pienet. Uudet piti siis saada. Eipä niitä koskaan siihen samaan pakkasaamuun valmistu mutta lankakerä sentään löytyi. 
Langaksi valikoitui Novitan raita ja silmukkamääräksi 40s. Neuloin ensimmäisen lapasen nopeasti mutta toinen jäi Freyat sukkien jalkoihin. Toisen lapasen aloitin ulkomuistista ja varren jälkeen huomasin että ekan varsi oli 1o. 1n. Ja toiseen tein 2o, 2n. Uusiksi vaan. 
Lapasten valmistuttua ja lankojen päättelyn jälkeen huomasimme että sovittelusta huolimatta lapaset olivat liian pienet. Kuinka ihmeen paljon isommat niistä piti tehdä?? Lopulta koko oli oikea ja lapaset valmiit. Toiset samanlaiset pitäisi ainakin vielä tehdä jotta voisi käyttää tuplalapasina ja siltä varalta että katoavat niin olisi hyvä olla edes kahdet lapaset.

maanantai 30. lokakuuta 2017

Vilukissan villasukat

Postilaatikkoon tupsahti jokunen aika sitten kustantajalta saatu arvostelukappale Sarita Kotkavalkaman toisesta kirjasta. Vilukissan Villasukat sisältää 15 kirjoneulesukkamallia. Kirjoneulesukat isoilla puikoilla tarkoittaa teoksessa tuttuja sukkalankoja joita on kohtuu helppo saada käsiinsä ihan tavallisestakin marketista. Sukat on neulottu mm. Novitan 7 veljeksellä ja Dropsin Karismalla ja Gjestal Jannella. Yleensä kirjoneulemallit ovat ohuille sukkalangoille niin tämä teos on piristävä lisä paksummille sukkalangoille ja paksuille sukille joita ainakin tämä vilukissa talvisin tarvitsee.

Mallit näyttivät heti kiehtovilta ja kauniilta ja kuvia oli runsaasti. Kirja alkoi yleisellä tiedolla lankojen säilytyksestä ja perustekniikoista. Melko paljon neuloneena minulle on tapana hypätä faktasivujen ohi suoraan neuleohjeisiin mutta tällä kertaa kahlasin nekin sivut läpi. 
 Löysin heti omat suosikkini kirjasta ja Novitaa löytyykin kotoa sen verran että pääsin heti hommiin. 
Minun ensimmäiseksi malliksi valikoitui Freyat. Mallin väritys oli juuri minun makuuni joten kaivoin ruskean ja fuksian 7 veljeksen laatikosta ja aloin hommiin. Varsi neuloutui sutjakasti kunnes oli kantapään aika. En onnistunut neulomaan ohjeen mukaista kantapäätä vaikka ohje olikin selkeä joten tein tavallisen vahvistetun kantapään. 
Ohjeet on kirjoitettu 38/39 kokoiseen jalkaan mutta valitettavasti minun siro 38 on selkeästi liian kapea. Neuloin ensimmäisen jalkaterän vaihtamalla puikot pienempiin mutta silti sukat ovat minulle harmittavan suuret. 
Hieman jouduin myös pähkäilemään ohjetta lukiessa puikkojen vaihtamista mutta aiemmalla neulomiskokemuksella soveltamisen taito on hyppysissä. Samoin koin melkoisia aivonyrjähdyksiä kun jalkaterä neulottiin samalla kaaviolla kuin varsi mutta värit vaihtoivat paikkaa. Sitä oli minusta hankala hahmottaa. Minusta nämä Freyat ovat todella kauniit ja varsinkin varsi on ihana. Mitenkähän saisin jalkateriä vähän kasvamaan?

Kirjan mallit ovat kauniita ja monipuolisia. Näitä tulee varmasti neulottua lisää kunhan neuleaikaa ruuhkavuosiarjessa vain löytyy. Kuvat ovat surkeita hämärässä illassa mutta tämän parempia ei taida syyshämärissä onnistua räpsäisemään.



sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Anna lapsen valita

Esikoinen toivoi sormikkaita syksyyn. Jostain kumman syystä viime vuoden lapaset ovat kaikki tehneet katoamistempun ja aamujen viiletessä alkoi sormia palella. Katoamistemppu on hieman erikoinen sillä muistelen ettei lapasia tullut laitettua minkäänlaiseen kesäsäilytykseen kun niitä tarvittiin vielä toukokuussa. Luulisin siis että löytyvät ihan omalta paikaltaan laatikosta...(tässä kohtaa ei kannata lapselle kertoa ettei äitikään ole löytänyt omia viime kevään lapasiaan vielä..)

Oli siis luotava uutta.

Pyysin lasta sukeltamaan lankalaatikkoon ja tuomaan mieleisen langan. Odotin yhtä kerää jotain sinistä. Sain kolme vajaata kerää...beigen, valkoisen ja pinkin. Malli sai kuulemma olla ihan oma eikä sormikkaiden tarvinnut olla samanlaiset. 

Aloitin 56s. Raidoittamaan satunnaisesti. Peukalokiilaan mennessä totesin että sormikkaista tulee liian isot minullekin joten purin varteen asti. Varren joustin sai jäädä mutta kämmenosasta lähtien neuloin 52s. Peukalokiila minulle vanha tuttu ja näissä sormikkaissa näyttää yllättävän siistiltä. Joka toinen krs lk ja seuraavalla kerroksella lk neulotaan kiertäen. 
Kuvat aamuhämärässä ovat surkeita mutta ei auta. Lunta odotellessa. Mutta ennen lunta toi posti minulle mukavia paketteja.
Näissä riittää puuhaa joksikin aikaa, mutta on kyllä hauska kokeilla jotain uutta välillä. 

torstai 12. lokakuuta 2017

Aamun paras hetki

Arjen kiireissä tämä usein unohtuu.
Aamukahvi, radio, ja neule edes sen pienen hetken aamulla niin päivä alkaa mukavasti. Minulla on tapana suunnitella tulevaa työpäivää aina aamulla niin tämä hetki usein unohtuu. Ei pitäisi unohtua sillä tämä aamunhetki on kultaakin kalliimpi omalle hyvinvoinnille.

Mikä on sinun aamun voimahetki?

P.s puikoilla sormikkaat esikoiselle, niistä kolmen neulotun sormen jälkeen lisää. 

<a href="https://www.bloglovin.com/blog/4491373/?claim=wpsa23n86rf">Follow my blog with Bloglovin</a>

tiistai 10. lokakuuta 2017

Raitulit ja päättelykammo

Kesällä ajattelin neuloa pois kaikki jämälangat. Sukkiin vain raitoja ja silleen. Nallesta minulla oli pieniä nöttösiä pussitolkulla ja ajattelin että kyllä ne yksissä sukissa vähenevät. Näihin tuli käytettyä ne punaisen sävyiset mutta vaikka yritti kuinka neuloa raitoja niin pieniä jämiä jäi jäljelle eivätkä langatkaan vähentyneet kuten odotin. 

Nämä raitulit saivat odotella tosi pitkään ennenkuin langanpäät tulivat pääteltyä. Kaikki langat ovat Nallea ja sukat neuloin samaan aikaan kaksilla sukkapuikoilla. Aika kivat kyllä oikeastaan jalassa ja onnekseni olin päätellyt suurimman osan langanpäistä jo neuloessa niin näissä ei ollutkaan niin suurta päättelyurakkaa kuin muistin.
Sain muuten mehevän suonenvedon vasempaan jalkapohjaan tätä kuvaa ottaessani. Mutta raidat menivät yksiin. Sisällä illalla otetut kuvat ovat harmittavan hämäriä mutta ulkona kuvaaminenkaan ei tuota erityisen hyviä kuvia kun vettä sataa kolmatta päivää putkeen. Ihana syksy!

torstai 14. syyskuuta 2017

Jotain isompaa

En muista milloin viimeksi olisin neulonut jotain isompaa kuin sukat tai lapaset. Kun neuleaikaa on vähän, tulee valittua nopeasti valmistuvia neuleita jotta saa jotain loppuun asti. Kesällä pysähdyin Korian ABClle pussilankojen toivossa uusien värien saavuttua kauppaan. Korista löytyikin pussillinen keltaista Venlaa joka kertoi heti haluavansa neuletakiksi.
Malli on Dropsilta ja tein koon M normaalin S sijaan koska tiheys ei ihan täsmännyt. Neule neulottiin ensin kainaloihin asti yhtenäisenä jonka jälkeen neulottiin hihat ja yhdistettiin koko paketti raglankavennuksin valmiiksi takiksi. Mallikuvio oli helppo mutta silti sen verran koukuttava että mielenkiinto pysyi yllä. Hihat neuloin yhdellä kertaa pyöröpuikoilla. En oikein ole innostunut neulomaan sukkia pyöröillä mutta hihoja on kiva neuloa niin. 
Kuvat eivät ole ihan parhaimmat mutta välillä räpsäisyiksi kelpaa pikaisesti migreenissä poseeratut luomukset. Kuvassa ruttuinen hame on kesän pikaompelus. Kangas EK:n palalaarista, ihan huippua tukevaa ja kestävää housu/hamekangasta. Malli oma, leikattu vanha hame mallina.
Napit ovat muuten mummon perintönappilaatikosta. Mummo on varmasti säästänyt kaikki napit vanhoista vaatteista ja näitä ruskeankirjavia löytyi onneksi tarvittava 9kpl.